sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kuka auttaa homeperheitä?

Meidän talon tutkija sanoi jo ensimmäisen käyntikertansa jälkeen että meidän pitäisi lähteä mahdollisimman nopeasti. Vaikka edes hotelliin? No hotelliin yhdeksän hengen perhe. Ei todellakaan tullut onnistumaan rahallisesti. Olin jo muutenkin täysin hoitokyvytön lasten kanssa. Ja täysin työkyvytön kemikaaliherkkyyden puhjettua. Hoitotyössä tuskin tulen pärjäämään ikinä? Käsidesiä työvuorossa käytetään kuitenkin se n. 50 kertaa työvuoron aikana.


Soittelimme läpi useita tahoja. Meille sanottiin vakuutusyhtiöstä ettei vahinkoa ole tapahtunut! Spr:ltä sanottiin ettei tämä ole katastrofi! Sosiaalitoimistosta sanottiin että tulorajat ylittyy, mutta uvattiin kuitenkin vuokravakuuden takaus jos löydämme asunnon.


Koska meillä oli jo aikamoinen altistus sekä vaikea kemikaaliherkkyys minulla ja lapsilla alkava, niin emme voineet ottaa hajusteellisia vaatteita vastaan.


FB:n homeryhmästä kyselin lopulta kuka meitä voisi auttaa? Ei meillä olisi tarpeeksi rahaa että ostaisimme useamman vaatekerran x 9. lakanoita, pyyhkeitä, kodin tärkeitä tavaroita ensimmäisiksi viikoiksi.


Ryhmässä eräs samankokenut haastoi muut mukaan ja he yhdessä keräsivät meille omista kaapeistaan puhdasta vaatetta ja lähettivät ne meille. Vein ne naapuriin odottamaan kunnes pääsisimme lähtemään. Itkuisena avasin lähetyksiä. Ne olivat pesty ihan tavallisilla hajusteettomilla pesuaineilla, mutta ne eivät oireiluttaneet millään tavoin. Tajusin että meidän omissa vaatteissa on jotain tosi pahaa oltava kun useat 90 vesipesutkaan eivät auttaneet.


Luin pakettien lappuja ja itkin:  "Tässä teille puhdasta vaatetta. Pesin ne vielä pelkällä vesipesulla pari kertaa. Pienelle pojalle halusimme ostaa muutaman uuden vaatteen. Ei meilläkään ole paljoa rahaa kun omasta muutosta vasta vähän aikaa. Silti halusimme auttaa teitä. "  tai  "tässä sinulle maski, saatat tarvita sitä jonain päivänä." tai "Tässä on  *****lle  syntymäpäiväksi muutama meikkituote.Allergia ja astmaliiton tuotteita..jne. Haluaisin auttaa teitä muutenkin, mutta kuten tiedät meillä on sama tilanne..." Ne kaikki pienet kirjeet on säästetty.


Yksi ihminen tuli ensimmäiseen asuntoomme. Saman kokenut, yhtä vaikean monikemikaaliherkistymänkin kuin minä. Olin huonossa kunnossa, tärisin ja vapisin ulkona kun auto kaarsi pihaan. Nainen tuli autosta ja alkoi tyhjentämään sitä talon sisään. Puhdastsa peittoa minulle ja tyynyä, uusia puhtaita lakanoita useampi, pyyhkeitä, kuppia ja kippoa ja laseja kaikille, pesuaineita niitä hajusteettomia, kauniit korit pikkupojille joissa sisävaatetta molemmille myös uutta pestyä ja kauniisti viikattua, kassillinen kenkiä toiselle pojalle, sadevaatetta, fleecehaalaria kahdelle lapselle ja minulle talvikengät, lapsille uutta lelua koska ei kestänyt ajatusta että kaikki lelut piti jättää taloon. Mehän siis jätimme kaiken. Puhelimet otettiin, mies lompakon ja lasten lääkkeet. Osalla oli homeiset kengät jalassaan. Seisoin kuistilla sekaisin kuin seinäkello ja itkin. Tuntui ihan käsittämättömältä tämän naisen teko. Hoin ääneen kuinka ikinä voin korvata sitä kaikkea? hän vastasi että kaikki kyllä järjestyy vielä, ei mitään tarvitse korvata. Pääasia että pääsimme pois talosta.


Ns. virallisista tahoista Diakonit sanoivat ääneen että tämä on katastrofi. Heiltä saimme keittiönpöydän ja tuolit. Jotka tarkoin valittiin muiden samankokeneiden kokemusten perusteella. Puutuotteet oireilutti hajuillaan joten valittiin lasinen keittiönpöytä joka tuotiin ongelmitta sisään. Tuolit olivat hankalampia. Piti olla edullisia mutta minulle suht helppoja siedettävyydeltään. Valitsin valkolakatut vaneri tuolit metallijaloilla. Avatessa paketteja meinasin pyörtyä ja mietin etten ikinä saisi niitä käyttöön asti. Mutta niin vaan tuuletuksella auringossa hajut hälveni ja yksi kerrallaan muutaman päivän sisällä taloon kannettiin. Saimme diakoneilta myös pyykinpesukoneen. Sen kanssa oli hiukan ongelmaa alkuun. Minä ja 5v tyttömme oireilimme sen päästöistä. Mitä enemmän vain pesin sillä sitä vähemmän siitä enää uuden käryjä lähti. Diakonit antoivat myös ennen pesukonetta pestä toimistollaan uudella koneella pyykkiä missä ei ollut pesuaine jäämiä. Lisäksi antoivat meille ruoka avustusta. Vielä auttavat puuttuvissa lastenvaatteissa, lähinnä syysvaatteissa.


Tämä samainen nainen joka ensimmäiseen väistöasuntoon ilmestyi kuormansa kanssa halusi auttaa vieläkin meitä. Kun saimme tämän nykyisen asunnon. Mikä siis oli täysin tyhjä. Mihin piti päivässä haalia kasaan tarvittavia asioita että voidaan yöpyä. Hän ilmoitti käyvänsä patjaostoksilla. Osti minulle patjan, saunotti ja tuuletti. Pesi päällisen useita kertoja. Hän tiesi että uutta patjaa en sietäisi. Aikaa oli vähän mutta hän onnistui. Hän toi perheelleemme lisää puhtaita varmasti homeettomia peittoja ja tyynyjä. Ja minulle sellaiset lakanat jotka ei vät olleet ihan uudet. Sillä edelleen on vaikeaa uusien vaatteiden kemikaalien kanssa. Sekä lakanoiden että pyyhkeiden. Hän toi lapsille lisää leluja ja pelejä ja kirjoja. Miehensä toi vielä yhden ikean hyllykön. Sen heidän ensimmäisen huonekalun, josta tuli meidän ensimmäinen huonekalu olohuoneeseen. Siellä se nökötti yksinään, mutta minä tulin sen kanssa toimeen ja taatusti on homeeton.


Hain apua myös paikalliskirpparilta. Kolmesta perheestä tuli varmasti homeettomia ei minkään hajuisia vaatteita. Osa tuoksui silti ja osa oli varmasti homeisia. Haju jo kertoi sen, vaikka pesuaineettomia olivat. Tiesin että se on kuin venäläistä rulettia kun ottaa vastaan tavallisista perheistä. Osaa elää asunnossaan ns. terveinä autuaan tietämättömänä homeongelmasta ja pitävät mummolan hajua normaalina. Olisimme saaneet ihanat varmasti homeettomat syyskengät myös kuopukselle mutta kengät pohjat saivat minut pyörryksiin. Ne olivat jotain mustaa kumia enkä lainkaan sietänyt niitä.


Osa ystävistä auttoi. Ystäväni kuulutti omalla paikalliskirpparilla homeettomia perheitä ja löysi sieltä pari perhettä jotka keräsivät kodin tavaraa meille.




Helppoahan tämä olisi jos voisi vain kirpparilta hakea mitä lystää halpaan hintaan. Näin sairaina emme uskaltaneet. Home ei aina haise homeelta, ei meilläkään haissut ikinä.


Viimeisimmän tutkimuspäivän jälkeen. Jolloin löytyi alapohja ongelmia ja iv-koneesta epäilyttävä kasvusto ym kummallista likaa. Talotehtaamme ilmoitti että toistaiseksi he kustantavat meidän asumiskulut. Tietysti moni sanoo että näin he haluavat pitää meidät hiljaisena ja pelkäävät julkisuutta.
Kyllä, tästähän saisi mehevät jutut lehtiin aikaiseksi. Haluan kuitenkin uskoa sen verran vielä ihmisen hyvyyteen, että tässä ei olisi kyse vain maineesta ja rahasta. Vaan siitä että kyse on oikeasti vakavasta asiasta. Tämä on vienyt meiltä terveyden, kaiken irtaimiston ja minulta työkyvyn oman alani työhön. Meidän herkistyminen meni niin pitkälle ettei talosta voi tuoda mitään uuteen asuntoon. Kaikki on hankittava uudestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti