Meistähän jokainen tietää että oman kodin on oltava se turvapaikka.
Se paikka minne mennä, missä olla, tapahtui mitä vaan.
Meillä niin ei lopulta ollut mörskässä. niinä kauhujen öinä pelkäsin että se talo jopa tappaa lopulta. pelkäsin koko taloa, eikä se enää näytä ulkoapäin kovin houkuttelevalta.
Kävimme heinäkuussa katsomassa yhtä asuntoa keskustasta. Se oli kerrostalo, alakerrassa pesutupa josta jo rappukäytävään tulvi järkyttävät Arielit ja Bio luvilit. Asuntoon pääsin 5metriä sisään kun piti kipittää ulos äkkiä. Hajut oli karmaisevat.
Se ensimmäinen väistötalo oli ihan ok. Kuitenkin siellä oli kaiken maailman käryjä. Tottakai, kun asukkaiden kaikki irtaimisto oli paikoillaan. Tein siellä paljon siirtoja yhteen huoneeseen, se oli sellainen kärykammio. Oloani helpottaakseni. Lopultahan huomasin sen vesivahingon sieltä ja lattia oli jo ihan lötjöä...
Tähän taloon astuessani en haistanut mitään. Luulin olevani juuri sellainen tyyppi, niin altistunut jo kuin tutkija oli kertonut meille joistain. Ettei minulle löytyisi enää helpolla uutta asuntoa.
Tuntui kuin olisi ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Tosiaan haistelin ja tunnustelin. Odottelin että siinä kunnossa kehoni olisi edes muka luullut jotain epäsopivaa täällä? Vedin keuhkot täyteen ilmaa sisällä, eikä mitään tuntemuksia.
Tämä on hiukan pienempi talo 165m2, mutta neliöt on käytetty kivasti. Huoneita on 5makkaria, olkkari, keittiö, 2 aulaa, pieni kodinhoitohuone,2 vessaa, kylppäri ja sauna. Materiaalit on samanlaisia kuin mörskässä. Laminaattia lattioissa, mutta värit erilaiset. Kivilattiaa on enemmän ja keittiössä myös. Se on tosi kiva. Keittiön kalusteet on valkoiset kiiltäväpintaiset. Alapohja tuulettuva. Tämä talo on tosi kaunis sisältä. Piha on pieni, siis tosi pieni.
Vuokraaja on itse rakentanut talon ja varmasti tietää mitä on lyönyt seinien sisään. Sanoinkin hänelle että todella toivon että tämä talo parantaa meidät!
Tähän mennessä olot on olleet tosi hyvät ja parantuminen on todellakin hyvässä vauhdissa.
Silti kaiken kokemani jälkeen siinä meidän "unelmien mörskässä" välillä pelkään että voiko näin hyvä tuuri käydä että näinkin nopeasti löysimme näin hyvän kodin?
Jos täällä terveenä pysyy ja normalisoituu ihmiseksi jälleen kerran. Miten ihmeessä täältä ikinä uskaltaisi muuttaa pois? Tässä on toki ostomahdollisuuskin, mutta miestäni ei näin pieni piha houkuta. Näin keskellä naapureita. Minähän asettuisin tähän loppuelämäkseni jos elo tässä on näin hyvää.
Suht terveen merkki lienet se että alan nähdä tämän talon sisustusta silmissäni. Näen asioita tämän sisällä. Meidän elämä on todenteolla muuttunut kaikin puolin. Enää en voi mennä kauppaan ja ostaa mitä mieli tekee. Kaikki puiset ja lastulevy kalusteet on tällä hetkellä ainakin historiaa. Miksi en ymmärtänyt kun kehoni koitti näistäkin asioista varoittaa jo mörskässä? Joulukuussa -13 jo tuntui uudet keittiön pinnatuolit vaikeilta. Ihmettelin käryjä niissä. Oireilin siis jo silloin, en vain ymmärtänyt.
Nyt parhaimmat materiaalit lienet lasi ja metalli. Ruokapöytänä meillä onkin nyt Jyskin lasinen keittiönpöytä ja valkolakatut vanerituolit, joita tuuletettiin hartaasti.
Hobbarista löysin vihdoin ihan kivat tv-tason ja hyllyn lasi/metallisena. Sohva tulee olemaan hankala. Aika varma olisi Pohjanmaan Domino nahkaisena, muutkin herkistyneet ovat sitä kestäneet. Kuitenkin tässä konkurssissa voi tyytyä vain haaveilemaan hinnan takia. Mörskässä meillä oli Pohjanmaan 10 hengen kulma nahkasohva, kaikista parhaimmalla ja kestävimmällä nahalla mitä sieltä löytyi. Mehän sisustettiin se "unelmien mörskä" kaikilla mistä oltiin aina haaveiltu. Se oli meidän maun mukainen, tarkoitushan oli asua siellä tyyliin loppuelämä. Ymmärtääköhän talotehtaan ihmiset miten ihmiset ylipäänsä kiinnittää kaikkensa taloihin kiinni? Millainen katastrofi tällainen oikeasti on kun kaikki menee..?! Ja on aloitettava alusta ihan kaiken suhteen..
Tänne hankin yhden asian mikä minulle oli sisustuksessa kovin rakas. Nimittäin olkkarin lampun samanlaisena. Lamp Gustafin Queen valaisimen, pienempää kokoa vaan. Onpa se kaunis aina vaan, vaikka muu sisustus olkkarissa onkin tällä hetkellä aikamoinen, ihan suoraan sanottuna jopa kamala silmälle. Sohva on kuitenkin terveysasiantuntijalta lahjoituksena saatu. Varmasti homeeton. Siinä on oikeasti ihana istua kun istuttiin 2 viikkoa lattialla.Eikä se oireiluta millään tavoin, mikä on tällä hetkellä pääasia. Edelleen nukutaan patjoilla. Onhan se, kun asettuu lattialle nukkumaan lastensa kanssa. Jotenkin nöyryyttävää. Minulla on talo kalliilla rahalla missä sänky ja kunnolliset permafitin laadukkaat patjat. Millä en ole voinut nukkua enää aikoihin.
Silti olen joka päivä kiitollinen tästä tähän mennessä terveeltä tuntuneelta talosta. Sisäilman laatu kai kaikista tärkein? Olenkin huumorilla heittänyt, että jos täällä jotain muhii jossain niin sille emme ole ainakaan vielä sairastuneet. Mielenkiinnolla odotankin miten vuodenajat meillä vaikuttaa olotiloihin tässä talossa?
Mies haaveilee jo hirsitalosta. Mörskän jälkeen, en tiedä onko minusta enää ikinä luottamaan talofirmoihin? Olenhan jo kerran huutanut jossain home hermorepaleissani meidän mörskän rakennuttajille etten luota heihin enää pätkääkään missään asiassa mikä meidän mörskää koskee. Se on ollut niin susiprojekti. Miten ihmeessä edes käytettyä taloa uskaltaisi koskaan ostaa, ennen kuin sitä olisi tyyliin vuoden kokeillut asumisella..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti