En edes tajunnut miten huonossa kunnossa olen ollut viimeiset 2 vuotta!
Mörskässä asuessamme olen käynyt viimeksi kunnolla lenkillä kun odotin kuopustamme kesällä -13.
Siis aivan järkyttävää tajuta tällainenkin asia.
Mulla oli kummallisia voimattomuus, henkeä ahdistaa aikoja aika usein siellä asuessamme. Joskus hengästyin jopa yläkertaan mennessä.
Viime syksynä sairastettiin se 3kk ja keväällä sanoin miehelle että en ehkä koskaan parantunut lopullisesti taudista?
Keväällä mulla oli kokoajan olo että mun pitäisi lähteä liikkumaan. Ihan kuin mun keho olisi yrittänyt mulle viestittää että se auttaisi mua jaksamaan vielä? En vaan jaksanut. Pelkkä kauppareissukin oli tosi uuvuttava. Usein ihmettelin miten musta olikaan tullut niin jaksamaton?
Kumma juttu että yskät ja hengästymiset on kaikki jääneet pois. Yhtenä päivänä jopa juoksin ampiaista karkuun enkä hengästynyt.
Aloitin liikkumisen pikkuhiljaa. Vielä neljä viikkoa sitten 50metriä edes takaisin oli saavutus,
Kolme viikkoa sitten 200m edes takaisin oli jo hyvä ja pystyin olemaan lasten kanssa puoli tuntia puistossa. Tosin mulla oli nenäsuihkeet ja maski mukana varmuudeksi,
Siitä sitten pikkuhiljaa n. 2km, muutaman päivän päästä jo n.5km lenkkiä.
Nyt päivittäin kerran pari 2-5km lenkkiä. Kävely tuntuu hyvälle, eikä väsytä. Ei hengästytä, enkä tarvitse mitään nenäsumutteita. Käydään puistossa päivittäin ja kävelylle lapsetkin haluaa.
Eilen käytiin mörskän pihalla nappaamassa muutamat hortensiat kuivumaan. Nähtiin naapuri ja hän ihan ääneen ihmetteli kuinka terveeltä ja elinvoimaiselta näytän jo neljän viikon jälkeen. Kävin heidän vaa alla ja painoa oli tullut 3,5kg! ja kyllä on ruokakin maistunut. Lihoja olen saanut takaisin käyttöön, mutta naudan liha ei sovi edelleenkään. Mulla siis oli lopulta vaikeaa myös ruokien sopivuuden kanssa. Kuten myös vitamiinien ja hiven/kivennäisaineiden. Tuntui ettei keho meinannut enää mitään ottaa vastaan vaan oireili ihan kaikesta.
Lapset oli saaneet 1-2kg lisää jokainen neljässä viikossa ja mies 3kg. Eniten laihtui mies. Häneltä painoa tippui 8kg!Huomasin jo keväällä sen ja ihmeteltiin asiaa.
Mieli on sinansä ihan hyvä. Uusi asunto on onneksi sellaisella paikalla että pääsen hyvin liikkumaan lasten kanssa. On puistoja, että on edes jotain tekemistä. Meillähän ei ole lähes mitään joten tekemistä ei niinkään ole kotona. Leluja lapsilla on tosi vähän. Telkkaria ei ole. Ystäviä ei voida oikein nähdä koska lähes kaikki käyttävät hajusteita/erittäin haisevia pesuaineita aika paljon, kun meillä on se helkkarin mcs joka puhkeaa 50% homealtistuneista.
Mä en voi oikein käydä vieläkään missään. Mulle on kauhean vaikeita uudet vaatteet. Niitä pitää pestä tosi monta kertaa että niistä lähtee kaikki mua ärsyttävät kemikaalit. Pesuaineista on nyt kokeilussa Ole hyvä pyykinpesuaine. Olen siis käynyt läpi liudan pesuaineita mutta mikään ei mulle oikein sovi. Tippa Ole hyvää on ihan ok...ehkä?
Kauppaan en ole uskaltanut vieläkään edes kokeilemaan.
Vaatekauppaan pääsen ties milloin?! Pyörtyisin varmaan jo ovella. Saatikka huonekaluliikkeisiin.
Välillä tietysti suututtaa ihan järjettömästi. Ja olen tosi vihainen koska toi talo vei multa lähes kaiken. Se vei mun lasten terveyden, mun oman terveyden, mun työkyvyn, mun sosiaalisen elämän, mun harrastukset, mun omaisuuden, siis aivan kaiken. Sitä ei moni tajua miten laajasti se vaikuttaa kun kaupan päälle puhkeaa vielä mcs eli monikemikaaliherkkyys. Kokoajan tulee tilanteita, että en voi, en pysty koska mullahan on se mcs! Elämä on tosi rajoittunutta tällä hetkellä.
Toivon että se hellittäis pikkuhiljaa, että edes suht koht normaalia elämää voisi elää. Olispa vaan homeherkkyys, mutta kemikaaliton elämä on ihan mahdotonta toteuttaa. Homeita pääsee pakoon mutta kemikaaleja ei.
Lapset hyötyy sen verran ja itsekin että vähempi on kemikaalikuorma nykyään tässä perheessä.
Varmaan vuoden päästä viimeistään näen millaisia meistä on tullut, etenkin musta joka pahiten niille kemikaaleille reagoi? Lapset toipuu vissiin paremmin?
Tällä viikolla on jatkuvasti tullut tilanteita että jotain tavaraa/asiaa tarvis jossain tilanteessa ja sitä ei vaan ole. Toki mörskässä olisi, monin kappaleinkin. Se suututtaa ja raivostuttaa kun mitään ei voi käyttää sieltä.
Kunpa tämä olisi äkkiä ohi, kaikki hävitetty. Ja matkassa huonona muistona vaan koko talo.
Prof. Ville Valtonen on sanonut että katkeroitua ei saa. Voiko tästä selvitä katkeroitumatta..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti