Jos oon jo kotona niin miten voi olla koti-ikävä...?

Tuntuu että meillä alkaa aika tosissaan loppumaan nyt ja hävitään tällekin hometalolle 6-0 tässä kilpajuoksussa..?

Olen aktiivisesti etsinyt 3kk meille uutta kotia täältä ja naapuri kunnista ja kaupungeista.

Vain yksi oli sellainen jota kävimme katsomassa kahteenkin otteeseen. Oli myytävissä kohteissa mutta hetken myyjä oli jopa valmis sen vuokraamaankin jos ei kauppoja saada syntymään ostaja ehdokkaan kanssa.

Ilmeisesti kauppoja ei syntynyt mutta myyntiä jatketaan.

Ei ollut siitäkään meille kodiksi.

Tämän kokoiselle perheelle on löydyttävä tällä sairashistorialla asunto jossa on toimiva ilmanvaihto ja hyvin hoidettu talo kaiken kaikkiaan. Meillä ei ole mitään asiaa mihinkään vanhoihin hoitamattomiin rouskuihin.

Niin no...tämä nykyinenkin oikeen rakentamisen kukkanen oli merkitty kunnoltaan erinomainen, joka on kaikkea aivan muuta sitten asuessa. Ihan jo hajujen perusteella lämmityskauden alkaessa arv atakin saattoi mitä oli tapahtumassa.

Vuotava seinä keskeisellä paikalla asuntoa ja yhtäkkiä lauhtuneet säät  näyttää olevan viimeinen niitti tähän meidän toivolla ratsasteluun?

Tällä kertaa meillä on ihka aito märkä  kunnon kosteusvaurio kaverina hengittämässä niskaan..

Ei auta vaikka kuinka olisi halua yrittää pärjätä.

On vasta tammikuun loppu ja lapset ovat vaihteeksi astmalääkityksellä, allergialääkityksellä. Jopa kaksi vuotias valittaa aamulla ja itkee pitäen päätään: "Pää pipi!"

Herää taas istumaan öisin sängyssä kun henkeä ahdistaa. Ja aamuyöllä valvomaan koska silloin astma vaivaa. Tokkurassa ollaan koko porukka, kuin ei olisi yöllä nukkunutkaan.

Olen kuluttanut aikaa valtavasti asunnon etsintään. Asunnon etsintäilmoitusta on jaettu 159 kertaa eikä se tuottanut yhtäkään tulosta jota olisi voinut käydä edes katsomassa.

Paikallisille välittäjille on soiteltu ja he ovat tietoisia tilanteestamme, mutta huutavat sitä samaa Ei oota, kuten vuokraovi.fi ym.

Tuntuu turhalle. Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin koko etsinnän suhteen. 

Kuitenkaan  niin ei voi tehdä, koska meidän vointi romahtaa taas kerran, aivan varmasti jos jäädään tänne ja yritetään pärjätä järkyttävillä lääkemäärillä  talossa jossa tiedetään jo olevan ongelma alapuolella sekä yläpuolella kuten oli omassakin.

Ympäri tullaan ja yhteen mennään..?

Ollaan niin epätoivoisia että soitimme myös aso asuntoja.Sieltä missä asuttiin raksa aikana.

 Niitä vuokrataan myös hätä tilanteissa.

Kaksi 4h+k+s n. 85m2 on vapaana. No näissäkin ne tyypilliset ongelmat tietysti voi arvata. Rakentamisen "laatu" ja kosteusvauriot. Ne vuotavat alapohjat, tavalliset jääkaappivuodot ym. kastuneet allaskaapit. Kun ihmiset ei vaan ymmärrä eikä välitä.

Ja tungetaan nyt sellaiseen sitten 9 henkeä. Ja ollaan taas samojen asioiden äärellä kuten omassakin hometalossamme, puutteellinen ilmanvaihto on vastassa. Ei näitä ole suunniteltu tämän kokoisille perheille, ei niitä ole tarkoitettu ylikansoittaa.

Jos sieltä koiran mukaan puhdas löytyisi? tai edes puhtaampi kuin tämä niin muuta vaihtoehtoa ei ole enää. Vai rikotaanko tämä perhe ja revitään kahteen osoitteeseen? Miten lapset jaetaan?  Kun muitakaan vaihtoehtoja ei näytä kohta olevan. Liian kauan ihmeteltiin omassa talossa ja terveys romahti lopulta. Toista romahdusta emme kestä, kun edellisestäkään ei olla toivuttu lähellekään normaalia.

Ensisijaisen tärkeää koko tässä showssa olisi että meille oikeasti löytyisi asumiskelpoinen asunto,

josta olisi meille oikeasti kodiksi. Eikä tällaista elämää että sairaasta talosta siirrymme seuraavaan sairaaseen. Mihinkään ei voi asettua pelkäämättä että taas olemme homeiden äärellä ja koko homma lähtee lapasesta. 

Meidän lapsilla olisi oikeus tuntea jo pikkuhiljaa turvallisuuden tunnetta kodista missä on hyvä olla.

Ja missä voi asua pelkäämättä että taas joudumme muuttamaan ja ystävistä luopumaan.

Johtaako tämä lopulta siihen että se meidän perheen Unelma hajoittaa tämän perheen?

Miettisitkö hetken?

Sain tänään kuulla että minun pitäisi käyttäytyä sosiaalisessa mediassa hieman hillitymmin.

Tiedän että näitä blogeja seurataan. Tiesin jo 2012 kun tätä kirjoitin.

Niitä luetaan ja tullaan lukemaan, aina ja ikuisesti.

Kirjoitan ja tulen kirjoittamaan. mietin toki mitä kirjoitan.

Mitäpä jos tänään Sinä tulisit sieltä omalta hiekkalaatikoltasi minun hiekkalaatikolleni? Istuisit edes hetkeksi ihan viereeni. Katsoisit näitä minun perheeni leikkejä..?

Niitä täysin hajonneita  hiekkakakkuja joita on hirvittävän vaikeaa korjata, koska kuiva hiekka valuu kasaksi vaikka sitä kuinka koittaa korjata ja hädissään lapioida, että siitä saisi kokonaisen edes vielä kerran..?  On niin paha mieli että lopulta lentää lapio ja perässä se ämpäri. Mistään ei tule mitään.

Entäs kun menee lähes koko elämä, kuin se hiekkakakku siellä kuivalla hiekkalaatikolla?

Valuu kasaksi, jota ei saa korjattua.

Sitä ei pysty edes käsittämään. En ikinä olisi uskonut että perheeni tai itse olisin tässä missä nyt olen.

On kulunut nyt puoli vuotta muutosta eikä ole päivääkään ettenkö jollain tavalla tätä asiaa ajattelisi. 

Ettei se jollain tavoin meitä koskettaisi arkielämässä. Sen verran raakaa touhua tämä on ollut.

Todellisuudessa haluaisin kysyä teiltä kaikilta ihan kasvotusten, että mitäpä jos kyseessä olisi ollut teidän perhe? Teidän terveys? Teidän koti? Teidän koko elämä? Teidän omaisuus?

Kaikki se minkä eteen joskus tehtiin kovasti töitä. Josta oli unelma.

Mieti edes minuutti?

Seuraavan kerran kun peittelet lapsesi sinne sänkyyn, niin katso häntä hetki vielä silmiin ja mieti jos hänelle olisi käynyt samalla lailla kuin meidän lapsille?

Mieti jos lapsi olisi sairastunut omasta kodistaan, eikä lapsella olisi edes tervettä kotia tälläkään hetkellä? Siitä minkä piti olla maailman turvallisin paikka!

Mieti sitä kun lapsen hartain toive on jouluna että  jos oikein toivoo niin toivomukset toteutuu.

Äiti, tänä jouluna minä toivon että sinä paranet.

Yritä kuvitella edes hetki miltä se tuntuu, kun tiedät sen todellisuuden ettei välttämättä parane koskaan. Ettei lapsi itsekään välttämättä parane koskaan.

Näitä tilanteita tulee jatkuvasti.

Saanko siis olla joskus tunteissani hieman hallitsematon?Pystynkö olemaan hillitympi vielä tästäkin?

Saanko kertoa miltä minusta tuntuu kaiken tämän neljän vuoden jälkeen?

Viha vääryttä kohtaan on terveen mielen reaktio.

Ja kyllä koen suurta vääryttä, koska meitä ei kuunneltu.

Minä en ikävöi sen talon seinien sisään, en edes niihin maisemiin.

Tuskin perheemme koskaan  voisi kokea olevansa  onnellinen siellä

kaiken tämän jälkeen? Näiden muistojen.

Minä ikävöin sitä kaikkea muuta menetettyä. jonka tämä kaoottinen kokonaisuus vei mennessään.

Avaimet homehelvettiin..

Alkaa hymy hyytymään pikkuhiljaa ja kuppi täyttyä tästä homehelvetistä.

Ei ollut Avaimet käteen, vaan avaimet homehelvettiin mikä meille markkinoitiin kalliilla rahalla.

Ollaan sitten todellakin homeessa taas kerran ja kunnolla!

Ennen lämmityskautta kaikki oli ihan ok tai vähintään paremmin kuin omassa homeläävässä.

Lämmityskauden alettua alkoi oiretta ilmestymään. Hajuja ilmaantumaan. Arvasin syylliseksi alapohjan. Ja koirakin sen merkkasi. Pieniä hätätoimenpiteitä tehtiin, paljoa ei voitu sillä vuokraajan asenne oli se tuttu ja tavallinen: Sä olet vaan niin herkkä! Kyllä siellä terve pärjää!

Niin...kyllä aikansa juu..

Nyt sitten asuessa tämäkin talo on näyttänyt kyntensä..huoh..

Pakkasilla oli kuin olkimaja, vuotaa joka kolkasta.Ei Nibe jaksanut taloa lämmittää ja tehdä lämmintä vettä samaan aikaan. Liesituuletin sanoi itsensä irti kun pakkasmittari ylitti -10 astetta.

Suihkuhuoneessa kun lattiat lämpeni tarpeeksi alkoi kissan kusi haista, mutta eihän meillä kissaa ole edes? Kai sielläkin joku mehevä vaurio haisee..?

Porraskuilun katon rajasta alkoi valumaan vedet sisälle eilen ja sama meno jatkuu tänään, Tämän huomattuani totesin että ei jumalauta! Ei voi olla enää totta! Näin vaan valuu alakertaan asti. Tarkemmin katsottuna, eipä ole ensimmäinen kerta! selkeitä valuma jälkiä on useita kymmeniä kun valoa vasten tarkkaan katsoo! Liekkö rätillä aiemmin vaan pyyhitty?  Rakenteet takana on aivan varmasti märät ja homeiset!

Vuokraajan toteamus..jostain päässyt puuterilunta nyt??  Se varmaan voi alkaa häiritsemään teidän hengitystä, se seinä nyt. Kinos on oltava sitten ja tarviis kolaa jo käyttää..?

Juu...kyllä olemme huomanneet hengitysoireet jo useammalla perheessä. Lähtisin kuin ammus täältä, enkä taaksepäin katsoisi kertaakaan! Jos se olisi mahdollista.

Vuokrailmoitukset tämän kokoiselle perheelle huutaa tyhjyyttään,sitä  ei oota!

Tällä sairastumishistorialla meillä ei ole todellakaan varaa päätyä enää kolmanteen hometaloon!

Eikä varaa enää heittää puolta omaisuutta kaatopaikalle.

Voi luoja mihin homehelvettiin DT meidät on ajanut talon myötä!

Ei ole varaa myös ahtauttaa perhettä kokonaisena pieneen asuntoon huonolla ilmanvaihdolla. Se meidän tuottama kosteus pelkästä asumisestamme, suihkut, vaatehuolto, ruuanlaitto. Mehän homeutettais jo sillä seuraava pikkiriikkinen asunto.

Mitäs nyt tehdään??

Kusessa ollaan korvia myöten meidän "ihanan" design talon johdosta!

Kaksi vanhinta lasta opiskelevat ammatteihin joita eivät näillä näkymin ehkä koskaan pysty harjoittamaan.. Poika keväällä, hyvillä arvosanoilla täysin turhaan.

Samoin vanhin tyttö, Minä itse?  pitäisi miettiä mitä pystyisin tekemään tulevaisuudessa. Monikemikaaliherkkyys on n iin vaikea että olen eristäytynyt koko ulkomaailmasta koska en pärjää sen kanssa kuin silloin tällöin.

Kävimme reklamaatio maileja läpi mieheni kanssa. Niitä on, ja paljon! Lähes 50kpl kai kaikenkaikkiaan. Ensimmäinen tehty hajuhaitoista jo alle 3 viikon asumisen jälkeen.

Alle 5kk:n asum isen jälkeen oli alkanut jo pinna meillä kiristymään:

" Toivomme nyt että tämä asia saadaan lopullisesti päätökseen ilmanvaihdon tarkastuksella / säädöillä ja että ongelma tosiaan on vain siinä eikä mitään vakavampaa ole,esimerkiksi rakenteille,tapahtunut. Olemme myös tilanneet Vihdin kunnan terveystarkastajan suorittamaan katselmuksen ongelman suhteen. Kuten puhelimessa kerroin perheemme jäsenet sekä lemmikkieläimet ovat kuluneiden kuukausien aikana sairastelleet selvästi normaalia talviaikaa enemmän erinäköistä,toistuvaa flunssaa. Tietenkin sairauksia kiertää ja niitä tulee ja menee,mutta tiheys on ollut yllättävää ja tämä sisäänmuuton jälkeen.Mielestämme myös toistuvat flunssaoireet kahdella koiralla ja kolmella kissalla ovat kummallisia?

Olemme,suoraan sanottuna,hyvin pettyneitä Design-talojen reagointiin ongelman suhteen (pitkä vasteaika,pitänyt käyttää paljon työ- ja vapaa-aikaa asioiden ja eri ratkaisuvaihtoehtojen omaan selvittelyyn). Me ostimme kuitenkin VALMIStalon "muuttovalmis"-periaatteella,emme puolivalmistetta. Muuttovalmis siksi,että perheen pienimpien takia ei ollut realistista rakentaa itse,vaan teettää talo ja hoitaa itse vain rakennusvaiheen materiaalisiirtoja ja siivouksia sekä pihat + takapihan pation rakentaminen eli pienet työt, ja meidän mielestämme muuttovalmis tarkoittaa sitä,että sohvan ja telkkarin voi suoraan kantaa sisään ja ottaa välittömästi käyttöön.
Kääntäkäämme asia toisinpäin: Jos me olisimme toimineet samoin talotoimituksessa asiakkaalle kuuluneiden töiden suhteen,roudaus / siivous / vastaanotto / laskujen maksu,olisivat työt seisahtuneet välittömästi ja viimeisen kohdan kohdalla varmasti peritty korot ja karhulisät,kuten kävi loppulaskun kohdalla joka ei ikinä meille saakka tullut,vasta karhu tuli.
Tulee ottaa myös vakavasti huomioon perheellemme tästä koitunut helvetillinen stressi,joka on näkynyt arkipäivän elämässä. Perheen terveys on asia numero yksi ja toisekseen edes epäilys siitä,että unelma jonka vuoksi on tehty ja tullaan tulevina vuosina tekemään hirveästi töitä onkin valmiiksi fiasko -> se koettelee,kohtuuttoman paljon."

Yksi reklaamatio jopa nauratti vuodelta 2014..

Toinen asia on vanha tuttumme ilmanvaihto smilehymiö
Joudutaan jatkuvasti pitämään 80-90% teholla ja silti ikkunat itkevät,siinä määrin että jos viikoittain ei kuivaa ja pyyhi,niin mustaa pilkkua alkaa karmi kasvamaan. Samoin hajut vaeltavat yläkerran vessasta tehokkaasti alakerran aulaan.
Ilmanvaihtokone on siis edelleenkin liian pienitehoinen,ei ole kasvanut yhtään vaikka ikääkin jo pari vuotta smilehymiö:)
kävin naapurissa ihmettelemässä uutta designtaloa,jossa isäntä taas ihmetteli oman koneensa valtavaa kokoa. Desingtalo ilmeisesti asentaa nykyään vain pandeoneja pienempiinkin taloihin? Eikö sellaiseen pingviini riitä?
Syy miksi olen yhteydessä on: Voisitteko designtalolla neuvoa miten se

litän tämän talon uudelle omistajalle ikkunoiden kostumisen ja hajujen vaeltelun sekä tarpeen pitää kone jatkuvasti liki maksimilla.

Alkaa  muisti virkistyä kun reklamaatioita lukee. Onneksi mieheni vaikuttaa varsinaiselta hamsterilta säilytettyjen mailien suhteen.

Edelleen olen erittäin pettynyt ja vihainen!  Mitä enemmän taloa tutkitaan ja paikkoja avataan sitä enemmän ja törkeämpää löytyy.

Ja syytäkin on olla ja täysin olen oikeutettu näihin tunteisiini. Ja ihan on tervettäkin tuntemusta. Eihän kukaan tällaista tilaa?! Eikä kukaan loppuelämäänsä halua pilata tällaisella!

Huoli alkaa olla aikamoinen perheen suhteen.

Tämä nykyinen tikittää jo ja kohta posahtaa kuin omassa läävässä aikanaan.

Mistä meille oikeasti terve Koti??

Vuoden ensimmäinen...

Uusi vuosi on vaihtunut. Eikä se ole alkanutkaan niin hohdokkaissa merkeissä kuin toivoimme.

Tässä viikon ajan olen sulatellut raivoani. Ja suruani myös siitä  millaiset seuraukset rakennuttamallamme talolla onkaan ollut perheellemme, terveydellemme.

Olemme asneet nyt poissa kohta puoli vuotta. Hengissä on pysytty ja kuntouduttu jonkin verran, siis sen verran että ehkä elämä on vielä elämisen arvoista..? Koska pahimillaan ne pahimmat ajat toivat ajatuksia ettei tässä elämässä ole oikeasti enää mitään järkeä? Kun oli niin kyvytön lähes kaikkeen normaaliin elämään, koska talo sairastutti niin vakavasti.

Uudenvuoden jälkeiset löydökset taloltamme on jotain aivan käsittämätöntä. Valvoin kaksi yötä näiden löydösten jälkeen. Ne selittävät kaiken mistä reklamoimme jo heti alkuunsa.

Lattioiden alta paljastui reikiä eikä mitään pikkuruisia. Yhteyksiä suoraan  alapohjaan! Ja niistä kohdista mistä jo alun alkaen sanoin että haisee. Mistä haistoin viime keväänä ja kesällä hajuja. Mitkä koirakin merkkasi käynnillään. Sieltä löytyi sellaista mitä ei voi selittää vahingoksi. Vaan se on tuotettu täysin tahallisesti! Viime talvena kun nukuimme alakerrassa ja kannoin itkevää poikaa alakerrassa, ihmettelin kylmää lattiaa tietyssä kohdassa. Ei tarvitse enää ihmetellä. Kylmä oli portaiden alunenkin kun leluja sieltä siivosin, sitäkin ihmetellessä. Harva kai uudesta talostaan ensimmäisenä lattioita alkaa purkamaan?  Tai edes epäilee että yhteyksiä on alapohjaan sillä tavoin mitä sieltä lopulta paljastuikaan! Perkele!

Kyllä olen sitä mieltä että tallukkakin jo tajuaa että ei niin! Alkaa olla talomme "laatu" niin hävytöntä ja härskiä ettei tätä enää pysty ymmärtämään millään tasolla!  millaiset heppulit ym pilipaliveikot meidän taloamme rakensivat? Mitkä "kurssit" nää kaverit oli käyneet...? Ompelukone ajokorttikurssit korkeintaan..?? Ei jumalauta sanon minä!

Tupakka aski ihan vaan mittana kuvassa ettei mitään pikku reikiä ollut kyseessä.

Jos tähän jotain selitystä yrittää keksiä niin liekkö kyse siitä että lattia lienet ollut epätasainen juurikin noista kohdista kun laminaattia on alettu asentamaan? 

Bitumikermit on tietoisesti viilletty pois ja käytetty jotain kättä pidempääkin lattian pikatasotukseen?? Välittämättä pätkääkään mitä se jonkin ajan kuluessa aiheuttaa! Veto aukoista on kova kun tehokas liesituuletin pistetään päälle. Ilmankos ruokaa laittaessa haisikin ja ikkuna oli auki kuten olen täällä jo vuosia sitten kirjoitellut. Ja jokainen voi vaan miettiä miten paljon liesituuletinta on talossa käytetty 9 hengen perheen ruokia tehdessä. Ja erittäin allergisoituneen lapsen ruokia tuntikausia uunissa haudutelleena...ei jessus sentään.

Lienet ei lattia istunut siis paikoilleet. ja joku älykääpiö jamppa sitten päätti tehdä toimenpiteitä? Lattia saatiin siististi paikoilleen ja aukot piiloon. Kuka kurkkaisi uuden lattian alle? Ei kukaan.

Tämä sopii taloomme täydellisesti?? ..hohhoijaa..

Olemme myös tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa että nykyinen asunto alkaa kuoriutua asuessa varsin epäsopivaksi. Lämmityskauden alettua on ongelmia alkanut tulemaan, niinkuin vissiin homemörskissä tuppaa tekemään.

Kovat pakkaset eivät tuoneet meille onnea. Homekoirahan täälläkin merkkasi tietyt paikat eikä pienet hätäaputoimenpiteet ole auttaneet paljoa. Toivolla tässä ollaan ratsasteltu, niinkuin omassa mörskässä aikanaan. Sitten kun tulee kesä ja sitten kun tulee talvi niin helpottaa ja päläti päläti pää... Huonossa talossa ei helpota koskaan.Vielä henki kulkee, mutta kun toiveena olisi kuntoutua edes sen verran jotta kykenisi töitä tekemään, elämää on työikäisenä sentään jonkun verran vielä jäljellä.. Osa lapsista oireilee jonkin verran. Pahiten esikoiseni. kevättä jo pelkään valmiiksi jos parempaa kotia ei löydy! Herkistyimme oman talon aikaan myös vaikeasti siitepölyille.

Olemme koittaneet etsiä uutta kotia, jossa uskaltaisi alkaa elämään. Täällä on jo 2 huonetta pois käytöstä. Toinen huoneista haisee jo ihan terveidenkin nenään, haju siis alkoi yltymään kun lattialämmöt pamahti päälle kunnolla. Emme uskalla hankkia mitään suurempaa huonekalua koska eipä kiinnosta roudata taas irtaimistoaan toistamiseen kaatopaikalle!Säästöt on käytetty moneen kertaan homemörskään.

Tässä kohtaa olisi äärimmäisen tärkeää löytää meille terve koti!

Että voiko uuteen kotiin rakastua ensi silmäyksellä..? Tämä on opettanut että ei todellakaan voi!

On asuttava ne kaikki vuodenajat talossa jotta siitä voi todeta onko se hyvä vai huono??

Täytyy vaan hämmästellä että kohta ollaan muutaman vuoden päästä 40v. Elämä OLI taloudellisesti ja kaikin puolin hyvin mallillaan jolloin päätimme tehdä ison liikkeen elämässämme rakennuttamalla meille ison talon. Laittamalla sen juuri sellaiseksi kuin halusimme. Panostimme kalliisiin huonekaluihin koska ajattelimme kotimme olevan se ns. loppuelämän koti.

Mitä saimme?

Emme mitään, vaan menetimme näiden heppuleiden härskiyden takia ennenkaikkea terveyden ja omaisuutemme.

että sellainen lopputulos silläkin projektilla.

Ja tutkimukset talolla jatkuu edelleen. Mikään löydös ei uusimpien jälkeen enää yllätä.

Veikkaan että joku viemäriputkikin talon alla vuotaa..? ;)

Eipä enää yllättäisi.

Vuoden viimeinen

Kerran oli unelma tontista.

Teimme ostopäätöksen kun huomasimme sen olevan myynnissä, sen enempää harkitsematta päätös oli selvä. Oli myös valmiiksi suunniteltu unelmien talokin kannustalojen Aurora.

Kuitenkin loppujen lopuksi päädyimme Design talojen Ruissalo 204 avaimet käteen ratkaisuna.

Taloa muutettiin meidän tarpeiden mukaan. Kaikki kuulosti niin valtavan hyvältä ja helpolta koska kuudes lapsemme syntyi muutama päivä vain kun talo oli pystytetty sinne unelmien tontillemme.

Näin lähes 4 vuotta myöhemmin on kai turha enää jossitella, mutta minkäs tekee kun tottakai sitä jossittelee. Olisiko siis kaikelta voinut välttyä JOS meitä olisi kuunneltu?

En ihan täysin usko, koska epäkurantit laudat lienee lyöty seinien sisään piiloon ihan tietoisesti. Joista useita kiittettäviä reilusti raja-arvot ylittäviä löydöksiä. Sekä kaikenlaista muutakin on löytynyt talostamme, sen enempää vielä niitä tänne erittelemättä.

Huoli oli kova. Pettymys valtava jo ensimmäisenä vuotena kun voimakasta hajua esiintyi talossamme, joka sitten ajan kanssa hävisi. Myöhemmin toki alapohjasta haistoin tietyissä kohdissa taloa ummehtunutta hajua. Loputon tuuletuksen tunne, ilma ei riitä. Pyöritimme ilmanvaihtoa täysillä, luulimme että lapsemme sairastelivat siitä. Vaihdoimme suodattimet kerran kuussa, siitepölykaudella jopa 2 viikon välein. Pesin lattiakaivoja niin usein että niistä olisi jo nähnyt peilikuvansa. kaikki aivan turhaan. Huoli oli mukanamme alusta asti, tunsin että talossa elää joku muukin kuin me. Hetkellisesti luulimme että me olemme vain sellaisia kuin olimme olleet talossamme.

Huolesta löytyy:  täältä  mm. näin "Pyykkiä pestessä kodinhoitohuoneen lattiakaivosta pöllähti suomeksi pa*kan lemu kun kone tyhjensi itseään. Ihmettelin sitä alkuun ja epäilin rakasta koiraamme hajun tuottajaksi. Totesin kyllä jonkun ajan kuluttua että koiralla ei voi olla ilmavaivaa aina kun kone pääsee veden poistoon asti. Haju hävisi jonkin ajan kuluttua, olisiko n. kuukauden parin asumisen jälkeen. Alakerran wc tuottaa sen sijaan tuskaa jo. Sisäänmuutettuamme sieltä pöllähti kummallinen haju aina silloin tällöin. Alkuun ei ollut kovin voimakas, mutta silti ilmoitimme asiasta heti Dtaloille. Asiaan suhtaudittiin heti niin että puhdistakaa hajulukot. Puhdistimme puhtaat hajulukot, mutta silti haju yllätti. Puhdistin myös itse omin pikku kätösineni hajulukot, jotta olin varma itsekin että ne oli puhtaat. Haju senkun voimistuu. Aloin sitten ihan tehdä huomioita milloin haju yllättää? Joka ikinen kerta kun tiettyyn lattiakaivoon menee vettä ja samaan tyhjentää myös pesukone. Itse wc:n käytöstä tai vedenlaskemisesta ei tule hajua. Eikä wc:ssä ole lattiakaivoa josta haju tulisi. Hajua voi kuvailla: ummehtuneet pyykit pesukoneessa, märkä maa/hiekka/sora tai märkä vaneri kuten mies hajua hajusteli omassa nenässään. Luottavaisin mielin olen odottanut hajun häviämistä, mutta sitä ei näytä tapahtuvan. Kakkalaitoksenkin eli wehoputsin pussi on vaihdettu kun sitäkin jo kävin syyttämään, mutta apua hajun häätöön ei silti saatu. Yhteydessä ollaan oltu taas D-taloihin, mutta tuntui että mielenkiinto ei kovin herännyt selvittämään hajua. Ja soitimme myös taas vastaavalle mestarillemmekin ja hän kyllä kiinnostui hajusta, kun huomautimme ettei meillä ole wc:ssä lattiakaivoa ja sanoi hoitavansa Dtaloilta myös työnjohtajan? tänne kanssaan katsomaan mikä täällä haisee? Mielenkiinnolla odotamme. Olen koittanut olla stressaamatta asiasta näinkin pitkälle, mutta viime viikolla haju alkoi olla jo niin voimakasta, että enää en voinut olla rauhallisin mielin. Villeimmissä peloissani pelkään että kyse on jostain vakavammasta asiasta. En edes viitsi kirjoittaa tänne pahinta kauhukuviltemaani. Todellakin toivon, että jonain päivänä voin kirjoittaa tänne kuinka jostain pikkujutusta saatiin aikaiseksi järkyttävät hajut vessaan ja kuinka helposti se olikin korjattavissa. Itseasiassa tänään ei ole pöllähtänyt mitään hajua, tämä lienet jo ennätys hajuttomuuden suhteen?"

tai täältä..

ja edelleen taas  täältä ja paljon muualtakin vuodelta 2012. Monessa kohtaa totean kuinka me odotamme firman kiinnostusta ja yhteyden ottoa asioiden tiimoilta.

 Varmasti mainintoja myöhemmiltäkin vuosilta sisäilman laadusta löytyy. Reklamoimme firmalle siitä viimeisen kerran keväällä. Jolloin meille kehdattiin sanoa että tonttimme on meidät sairastuttanut.

Nämä Avaimet käteen talot ovat varsin suosittuja kun uutta kotia mietitään. 

Oletus on oltava että sillä rahalla saa oikeaa laatua.

Meidän talo ei sitä koskaan ollut, ei missään määrin. Näimme ja koimme sen jo ensimetreillä kun sisään muutettiin.

Ihmisen mieli on vaan siitä kummallinen että se haluaa uskoa viimeiseen asti että kaikki on kodissa kunnossa. Luettuani tästä blogista tekstejäni huomasin kuinka epätoivoisesti itsekin halusin uskoa ja luottaa taloomme että kaikki on muka kunnossa ja talomme on laadukas, hintansa veroinen. Kodiksi lapsillemme täydellinen. Silti sieltä täältä nousee kirjoituksissani  pilkahdus pettymystä, pelkoa ja epäuskoa.

Epäluottamusta koko firmaa kohtaan.

Olisin halunnut myydä talomme jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Meillä kävi myös kiinteistövälittäjä arvioimassa silloin.

Viime syksynä väsyneenä mietin että kerään lapset ja lähden. Mies ei suostunut koskaan talon myyntiin. Ehkä olisimme jopa käräjillä olleet lopulta tuosta terveyspommista..?

Keväällä mittani oli täysi ja ilmoitin miehelleni että lähden jos taloa ei tutkita.

Mieheni ei halunnut millään uskoa että talossa olisi mitään vikaa, nyt sairastuneena

 tilanne on täysin toinen.

Olihan kyse kodistamme, jossa oli satoja tuhansia kiinni. Koko elämä oli rakennettu sen seinien sisään.

Mitä jäi käteen?  Eipä juuri mitään materiaalissa tai omaisuudessa.

Yksi jäi ja se kaikista tärkein, ainakin toistaiseksi kokonainen perhe.

Pahin pelkoni on näin vuoden viimeisenä päivänä edelleen se että mitä jos emme pärjää tässä nykyisessä?
Perhe on laitettava kahteen osoitteseen tai jopa vaihdettava paikkakuntaa jos kokonaisena meinataan pysyä. Täällä, missä meidän elämä on ei ole tarjolla tarpeeksi isoja vuokra asuntoja tämän kokoiselle perheelle. Sellaisen myrkyn lykkäsivät talostaan meidän perheelle etteivät varmasti kykene ymmärtämään ikinä sen laajuutta.

Mutta parempaa uutta vuotta toivoen 2016!  ja etenkin terveyttä meidän perheelle toivon.

Menetimme paljon mutta tilalle sain monta ihanaa ja korvaamatonta ystävää, joiden arvoa ei voi mitata rahassa.

Kiitos ystäväni, uudet ja vanhat jotka olette rinnallani kulkeneet tänä vuonna. Arvostan!

Tänä Jouluna ja kuluvasta kuusta muutenkin..

 Vaikka vielä joku aika sitten aikalailla ahdistikin koko Joulu edes ajatuksena,

 niin kuitenkin olemme viettäneet ihan kivan  Joulun yhdessä täällä vuokrakodissa.

Muutaman viikon aikana vointini on kohentunut huomattavasti. Vaikuttaa tietysti mielialaankin, ettei kaikki tunnu niin vaikealta. Pikkuhiljaa olen taas sietänyt ne sanomalehdet, tiskiaineet,perheeni tuomat hajut vaatteissaan ym. altisteet. Siis ylipäätänsä muut ihmiset. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Oireilu helpottui pikkuhiljaa niin hyväksi että uskaltauduin kauppaan. Ja useampaankin samalla reissulla. Tietysti sitä tunsin olevani keskellä kemikaalimerta mutta selvästi kestin kaiken jopa ihan normaalistikin. Tosin ne sädesieneltä haisevat tyypit kiersin kaukaa, yllättävän kaukaa mun nenäni ne haistaakin..hih!

Yhtenä päivänä oikeen repäsin. Aattelin suoristaa hiukset. Raudasta lähti aluksi kummallinen katku, mutta se haihtui nopeasti enkä kyllä oireillut siitä mitenkään. Seuraavaksi oikein villiinnyin ja päätin pistää jopa meikkivoidetta. Valitsin sen kaikista parhaimman mitä kestin joku kuukausi sitten leukaperissä testinä pisimpään. Vetelin rohkeesti koko kasvot. Pieni tuoksu siinä on mutta ei tuntunut missään. Olin aika yllättynyt. Innostuin ostamaan saman sarjan aurinkopuuterin poskipunaksi ja sekin oli sopiva. Ostin kulmakynän ja sekin sopi. Nyt testausta odottaa ripsiväri. 

Näillä kolmella sopivalla on nyt meikattu useamman kerran oireettomasti.

Olen iloinen  siitä tiedosta että voin edes joskus meikata vielä itseäni.  Puoli vuotta olin täysin ilman meikkiä. No, varmasti teki ihan hyvää.

Tehtiin myös piparkakkutalo. Jännitin hieman paistoa kun ruuankäryt teki tosi pahaa viime kesänä meidän hometalossa. Ihme ja kumma en oireillut yhtään käryistä. Sen sijaan meidän eskarilainen sai astmaattista oireilua lievästi.

Tehtiin Mansikkamäen Tilda talo. Tämä nyt on meidän versio  :D

Lukulistasta pääsee blogiin ja sieltä löytyy kivoja piparkakkutalojen ohjeita.

Joulujuhliin en edes yrittänyt . Liian paljon ihmisiä, liian paljon tuoksuja, kemikaaleja ja niitä homeitakin. Yllättävän monet ihmiset haisee oikeasti ihan homeelta!

Mies hoiti tyttöjen ja pikkupoikien kanssa juhlimiset.

Tässä meidän eskarilainen lähdössä siskon juhliin.

Pariviikkoa sitten saimme myös aivan mahtavan yllätyksen.

Meitä auttanut diakoni soitti ja ilmoitti että meidän perhe valittiin lahjoituskohdeperheeksi.

Aivan uskomaton juttu! Olimme juuri murehtineet kun rahat ei meinanneet riittää edes lasten joululahjoihin. On tosi tiukkaa kun pitää hankkia kaikki uutena 9 hengelle, siis ihan kaikki.

Tämä oli sellainen yllätys ettei sitä meinannut edes uskoa.Kyllä siinä itku ihan tuli! Hankimme lapsille juuri ne mitä he toivoivat, jokainen sai toivomansa lahjan. Ostimme myös kotiin kaikkea tarpeellista mm. Finlaysonin muumi lakana setit. Usko kyllä meinasi loppua niiden kanssa. Jokainen lakana pestiin 6 kertaa! Välissä kävivät kuivurissa ja lopuksi saunotettiin vielä ennenkuin kelpuutin lasten  sänkyyn. Tarkkana saisi olla ihan terveetkin noiden pesujen kanssa ennenkuin lasten sänkyihin niitä laitetaan.

Kinkkuun myös panostimme ja mukaan lähti 6,5kg luomua. Maku oli aivan erilainen kuin tavallisessa vaikkapa Hk:n kinkussa.

Yhdestä paketista tuli nukke. Ohjeistin mummia nuken ostossa. Haistele sitä siellä kaupassa ja jos se haisee niin jätä hyllyyn! Nukke  oli ihan käyttökelpoinen ja ehkä maailman onnellisin tyttö. Kyllä vauvanukkea halattiin ja suunniteltiin mitä se tarvitsee äkkiä?  Ainakin rattaat, tutin ja pullon.

Ostoksille lähdetään heti sunnuntaina.

Oltiin me kyllä vähän pöllyssä kun kaikki lahjat oli avattu ja levitetty olkkarin lattialle, mutta ei mitenkään niin pahasti kuin olisin voinut kuvitella itsestäni. Yllärinä tuli meidän 4,5v oireilu vahvana, jolla luulin jo helpottaneen hyvin.

Ainiin...olenhan mä tavannut ystäviäkin. Mulla kävi täällä oikeen kunnon hajustehaisuli ystävä. Ikean hajukynttilät kotona ja wunderbaumit autossa tyyppi. Enkä pyörtynyt. Haistoin toki ja kaukaa, sehän nyt on selvää  :D Yllättävän nopeasti kuitenkin totuin, muttei kauaa viipynyt ihan varmuuden vuoksi.

Tämäkin yllätti ettei mitään jälkitilojakaan tullut.

Mun äiti ja veli olivat meillä kylässä 1,5 tuntia aaton aattona ja hyvin meni, vaikka en tykkää äidin pesuainehajuista, niin hyvin meni. Lasten kavereitakin on taas käynyt muutama tästä naapurista.

Jotain on siis tapahtunut. Toivottavasti pysyvää jopa..?

Tai sitten jos tämä on häiriötila niin nautin tästä häiriöstä nyt täysin!

Tosiaan se joulu tuli, niinkuin aina ennenkin.

Oli hiukan erilainen kuin normaalisti. lasten suurin murhe oli että löytääkö joulupukki tänne kun meillä ei ole kuusta? Ei edes tekokuusta.

Kyllähän se kuitenkin löysi, koska eskarilainen oli kertonut

 kaupan joulupukille että me ollaan muutettu HOMEtalosta.Ei ole vissiin jäänyt monelle epäselväksi miksi me ollaan muutettu? :D

 Millainenkohan on ensi joulu ja missä...?

Kaksi vuotta!

Meidän "Erkki" täytti marraskuun puolessa välissä sen maagisen kaksi vuotta.

Jota odotimme kuin kuuta nousevaa omassa hometalossamme.

Uskoimme että viimeistään silloin kaikki muuttuu..?

Ruuat alkavat sopimaan paremmin ja lapsi alkaa nukkumaan?

No toisin kävi jo paljon aiemmin. Sehän kävi samantien kun muutimme hometalostamme pois.

Tällä pienellä ihmisellä pyyhkii siis hyvin! Paremmin kuin ikinä olisin voinut kuvitella.

Tämä on asia mikä auttaa jaksamaan tämän kaiken uuden elämän keskellä.

Vihdoinkin hän saa elää ihan tavallisen pikkupojan elämää, ilman kipuja ja valvomisia.

Kaikkien valvottujen öiden, lukuisten epäonnistuneiden ruokakokeilujen jälkeen hän voi hyvin.

Yli vuoden se otti, se pahin aika. Toki välillä oli kausia että nukuttiin paremmin, välillä oli hetkiä että jotkut ruuat sopivat hetken aikaa.

Nyt tilanne on se että ruokia on saatu vauhdilla lisättyä ruokavalioon. Niitä menee jo reippaasti yli 20. Eikä  vahinkoaltistuksetkaan ole enää katastrofeja.

Tässä talossa ei ole yhtäkään valvottua yötä, vaikka kesällä vielä hyssyteltiin rattaissa poikaa yöt läpeensä astmalääkkeiden voimin. Poika alkoi nukkumaan kuin taikaiskusta ja johan sitä on kestänyt jo 4,5kk ettei se mikään häiriötilakaan voi olla. Astmalääkkeet on jätetty jo aikaa sitten, vaikka syksykin on ollut vaikea astmaatikoille ja homehtuneille.

Ihan tavalliset kaksivugtiaan jutut. "Minä!" "Anna mä!" Ei!". Hän haluaa osallistua kaikkeen, olla mukana kaikessa niinkuin muutkin. Yllättävän ketterä tyyppi. Yllättävän hyvämuistinen tyyppi. Kyllä muistaa minne siskonsa jätti joulukalenterin ja kyllä muisti käydä sen tyhjentämässäkin..

Ihan parasta kuitenkin on kylpy.

Hän voisi elää vedessä. Kylvetään aamulla..päivällä tai illalla mutta joka päivä on päästävä kylpyyn.

Leluista ihan parhaat on legot ja autot. Tykkää leikkiä paljon isompien kanssa roolileikkejä.

Osallistuu siivoukseen, pussittaa pakkaseen omia ruokiaan ja matkii muiden juttuja.

Sanat on löytyneet puhumattomuuden jälkeen ja niitä tulee päivittäin uusia.

Tällä hetkellä eniten pelottaa kaupassa vieraileva joulupukki ja kotona kurkitaan ikkunoista näkyykö tonttuja pihalla?

Yhden flunssan on sairastanut elo-syyskuun vaihteessa ja se kesti viikon. 

Tänä syksynä emme siis ole tk:n kanta asiakkaitakaan, kuten edellisinä vuosina. Etenkin viime vuonna.

Yhtäkään lääkärireissua ei olla tehty meidän perheestä. Ollaan pysytty terveinä. Mikä on yllättävää näin isossa perheessä.

Meidän kuopukselle kuuluu siis hyvää, erittäin hyvää.